fbpx
Kuusi asiaa mistä hyvinvointitavat syntyvät - minun näkemykseni - Kirsi Englund
850
post-template-default,single,single-post,postid-850,single-format-standard,bridge-core-1.0.6,ajax_fade,page_not_loaded,,qode_grid_1300,qode-child-theme-ver-1.0.0,qode-theme-ver-18.2,qode-theme-bridge,qode_header_in_grid,wpb-js-composer js-comp-ver-6.1,vc_responsive

Kuusi asiaa mistä hyvinvointitavat syntyvät – minun näkemykseni

Kuusi asiaa mistä hyvinvointitavat syntyvät – minun näkemykseni

Monesti mietin sitä, että miksi toiset ihmiset onnistuvat tekemään enemmän asioita hyvinvointinsa eteen kun toiset, jotka eivät (ehkä edes kovasta tahdosta ja yrityksestä huolimatta) saa terveellisiä elämäntapoja vakiinnutettua normaaliksi osaksi arkea ja elämää. Eli sellaiseksi, että olisi ihan luonnollista ja jopa automaattista, että liikkuu vähän, syö kasviksia, välttää isompia määriä epäterveellisiä herkkuja pääsääntöisesti ja panostaa siihen, että saa riittävästi unta öisin, muun muassa. Ympärillä näkee sekä ihmisiä, jolle tällaiset asiat ovat itsestäänselviä, ja toisia, jotka tosiaan eivät tahdo saada kiinni hyvinvointia parantavista tavoista sitten millään. Tai se vaatii ponnisteluja. Sanovat, että lihovat pelkästä pullan katsomisesta. Mistä se ero eri ihmisillä tulee?
Erot tulevat toki hyvin monista asioista. Mutta tässä erinäisten opiskelujen, elämänkoulun, ympäristön havainnoinnin ja itsetutkiskelunkin myötä olen tullut siihen tulokseen, että tämmöinen elämäntapahyvinvointitapa – miksi sitä nyt edes voisi kutsua, mutta että hyvinvointiin liittyvät asiat ovat vähän niin kuin hampaittenpesua: automaattinen päivään kuuluvia asioita, joista luopumista ei tule edes mietittyä, kumpuaa tietyistä keskeisistä – pään sisäisistä – asioista:
Arvot (apua, niin kamala sana, mikä tämä nyt on kansankielellä? Elämän motiivit? Yrityskielellä ehkä missio: miksi olet olemassa, minkä vuoksi toimit niin kuin toimit) – tietää mikä itselle on tärkeää, mitä haluaa elämäänsä ja mitä ei. Tietää, että haluaa syödä hyvin, liikkua ja nukkua, jotta jaksaa haastavassa työssä, jaksaa juosta lasten kanssa, tai että jaksaa juosta lastenlastenkin perässä vielä kymmenen vuoden päästä. Kullakin on se oma juttu, minkä haluaa olevan mahdollista ja mitä kohti pyrkii elämässä. Ja tosiaan kaikille se terveys, hyvä kunto tai haasteiden ylittäminen EI ole se suurin arvo elämässä. Muitakin arvoja on ja se on ihan ok.
Asenne – tietää, että minä voin vaikuttaa itse siihen, millainen olo mulla on, miten jaksan nyt ja miten tulevaisuudessa. Tietää, että pystyy jos vain haluaa.
Itsensä johtaminen – tietää miten itselle pitää puhua. Miten saa tsempattua itseään kun on vähän raskas päivä, eikä jaksaisi laittaa salaattia ruoan kanssa. Miten siirtää ei-eteenpäinvievät ajatukset pois ja valita toiset ajatukset. Ja miten tsemppaa itseään myös elämän alamäissä.
Tiedot ja taidot – pitää myös tietää mikä on ihmiselle hyväksi ja mikä ei. Pitää osata laittaa maistuvaa ruokaa terveellisistä aineksista, jotta niitä terveellisiä ruokia tulee syötyä joka päivä. Pitää tietää mikä ruoka on terveellistä ja mikä ei. Pitää tietää edes vähän millainen liikunta on hyväksi ja mikä vaan kuormittaa väärin.
Itsensä kuuntelu (tunteminen?) – osaa kuunnella itseään, että milloin pää on väsynyt, milloin kroppa ja toimia sen mukaan. Tunnistaa milloin on nälkä ja milloin on kylläinen olo. Tietää miten tämä tai tuo ruoka vaikuttaa ja onko se hyvä juttu vai huono juttu. Tätä voisi kai kutsua myös läsnäoloksi, tiedostamiseksi, itsetuntemukseksi tai keskittymiseksi. Tähän nivoutuu myös tuo itsensä johtaminen, eli että saa itsensä toimimaan havaitsemiensa tuntemusten mukaan.
Teot – loppuviimeksi kaikki on kiinni siitä, että tekee tekoja, asioita, jotka vievät kohti hyvää. Nyt. Joka päivä. Eikä vasta huomenna tai ensi maanantaina. Valitseeko pötköttää illat sohvalla, vai käykö myös vähän ulkoilemassa.
Mielestäni tämä tiivistyy hyvin siihen ajatukseen, että mitkä kaksi asiaa tutkimusten perusteella yhdistää useita elämässään menestyneitä ihmisiä? Se, että he uskovat itseensä ja ajattelevat voivansa onnistua ja se, että he tekevät myös tekoja tavoitteidensa suuntaan.
Tunnistaako kukaan, mistä puhun? Tuntuuko liian suorituskeskeiseltä? Voiko hyvinvointi olla muuta kuin suorittamista? Onko vielä jotain keskeistä, mikä merkitsee onnistumisessa?