08 huhti Onko hyvä itsekuri avain hyvään syömiseen?
Dieettien ja elämäntapamuutosohjeiden yhteydessä korostetaan, että tarvitaan kovaa itsekuria, jotta painonhallinnassa onnistuu ja että itsekuria pitää treenata.
Onko tosiaan niin, että laihtuminen, elämäntapojen muutos tai ylipäänsä ns. terveellinen elämäntapa on kiinni kovasta itsekurista tai sen puuttumisesta?
Kenellä on vastuu ”kuurin” onnistumisesta?
Kun hoetaan sitä, että dieetillä pysyminen on kiinni itsekurista ja sen treenaamisesta, ulkoistetaan vastuu dietin onnistumisesta tai epäonnistumisesta henkilölle itselleen. Eli kun annettua, tarkkaan rajattua ruokavaliota ei pystytä noudattamaan, on kyse henkilön epäonnistumisesta, itsekurin puutteesta. Annetaan ymmärtää.
Suurempi rooli on kuitenkin sillä, että dieetti on hyvin yksipuolinen tai rajoittava ja siten siinä pysyminen on hankalaa. Painonhallinnassa tai elämäntapamuutoksessa tulisi aina miettiä sitä, että tuoko tuo muutos ihmiselle parempaa elämänlaatua, vai huonontaako se sitä. Elämänlaatua huonontavaa ruokavaliota tai elämäntapaa on hyvin hankala noudattaa pitkällä aikavälillä.
Monissa dieeteissä on nimenomaan kyse siitä, että ruokavalio on rajoitettu hyvin suppeaksi, pitää syödä tietyn listan mukaan, eikä ruokavalioon sallita poikkeuksia. Silloin syömisestä tulee hyvin joustamatonta ja elämää rajoittavaa. Joudutaan kuljettamaan omat rahkat mukana syntymäpäiväjuhlille, kieltäydytään perheen yhteisistä tekemisistä ja tehdään elämästä muuten hankalaa, kun oma ruoka pitää olla mukana kipoissa ja kupoissa.
Valmennukset, kurssit ja ohjelmat ovat diettejä, jos niissä rajoitetaan syömistä tai elämäntapaa ei-mielekkäällä tavalla, oli ne sitten puettu mille nimelle tai konseptille tahansa. Lyhytkestoinen dieetti, jossa syödään hyvin rajatulla ja arjessa vaikeasti noudatettavalla tavalla, ei yleensä koskaan onnistu pitkällä aikavlälillä.
Muutoksen onnistumiseksi pitää olla tärkeää se, miksi muutos tehdään
Muutoksessa onnistuminen ja uusissa tavoissa pysymisessä voisi miettiä enemmänkin sitä, että mikä on oma motivaatio eli syy tai tahto muutoksen tekemiseen. Kaikki tietää, että ulkoapäin annetut käskyt ei yleensä saa aikaan pysyvää muutosta, jos itsellä ei ole selkeää tarvetta tai tahtotilaa muutokseen. Jos muutosta ei koeta itselle tarpeeksi tärkeäksi, ei siinä pysyminen pidemmän päälle tuota mitään hyvää tai tuo lisää elämään.
Silloin varmasti jossain vaiheessa dieetti tulee heitettyä romukoppaan. Sen sijaan kannattaa miettiä mikä on se hyöty, jonka muutos tuo itselle. Eli kun muutoksella saadaan itselle jotain hyvää tai joku tärkeä asia elämässä lisääntyy, ei muutoksen taakse tarvita vahvaa itsekuria ja sinnittelyä, vaan muutosten tekeminen tuntuu mukavalta kun sen myötä saadaan hyviä asioita elämään.
Tiettyä tahtotilaa kyllä varmasti tarvitaan siinä, että jaksaa harjoitella uusia tapoja, jos sille on tarvis. Ja samoin tahtoa opetella uusia asioita, kuten vaikka tekemään ruokaa uudella tavalla tai varaamaan aamuun aikaa aamupalan teolle tai opetella kaupasta valitsemaan uusia ruoka-aineita. Sitä en väitä, että nämäkään välttämättä helppoja asioita olisivat, ei, vaativat tahtoa ja sitoutumista.
Voitko syödä näin seuraavat kaksi vuotta?
Toinen tärkeä asia on mielestäni, että ”dieetti” tai mieluummin elämäntapa on sellainen, että sen kanssa pystyy elämään lopun elämäänsä ja kaikissa elämään kuuluvissa tilanteissa. Kenenkään perhe ei jousta loputtomiin siinä, että yksi perheen jäsen ei voi osallistua yhteisiin tekemisiin tai että kohtuuton aika arjesta menee omien ruokien punnistemiseen ja valmistamiseen.
Vahvaa itsekuria ei tarvita, kun muutokset ovat tarpeeksi pieniä, eli ei tarvitse luopua isoista asioista elämässä tai kärsiä mistään. Hyvä ruokavalio on sellainen, että se joustaa elämän mukaan, eikä päinvastoin. Ajattele mitä saat elämääsi lisää valintojen myötä, silloin päivittäiset teot hyvinvoinnin eteen tuntuvat mukavilta tehdä.
Jos siis tuntuu, että joudut ”dieettisi” kanssa kärvistelemään ja karsimaan elämästäsi paljon asioita, joista et haluaisi luopua, vika ei ole sinussa tai itsekurissasi. Ei siis ole sinun heikkoutta, jos et jaksa rahka-kana-riisi-dieettiä viikkoa kauempaa. Vika on siinä dieetissä, joka ei ole sellainen, jota pystyisi pitkällä aikavälillä noudattamaan. Kannattaa miettiä, että elämäntapa on sellainen, että pystyy edelleen elämään itselle tärkeitä asioita ja saa niitä lisää elämään. Motivaatio- ja arvopohdintaa siis ”itsekurilihaksen” treenaamisen sijaan.