27 elo Ajatuksia ravitsemuksesta: ”En ole välipalaihminen.” – Miten identiteetti ohjaa syömistämme
”En koe olevani välipalaihminen, en ole koskaan syönyt välipaloja.”
Vastaanotollani asiakas sanoi tämän kerran ohimennen kun keskustelimme arjen jaksamisesta ja ruokavalinnoista.
Lause jäi vahvasti omaan mieleeni, vaikka tilanteesta on jo kauan aikaa.
Oleellista tässä lauseessa ei ole se, että pitääkö jokaisen syödä välipala vai ei, vaan lauseen suurempi merkitys oli ihmisen kokemus siitä, millainen hän on suhteessa ruokaan.
Me emme tee ruokavalintoja pelkästään tiedon perusteella, vaan hyvin usein syömistä ohjaa myös käsitykset itsestämme: mitä olemme oppineet jo varhain elämässä itsestämme ja ruoasta.
”En ole sellainen ihminen…”
Muitakin vastaavantyyppisiä ajatuksia meillä saattaa liittyä ruokaan tai syömiseen, kuten ”En ole oikein koskaan tottunut syömään aamupalaa”, ”en ole liikunnallinen ihminen”, ”olen aina ollut herkuttelija”, ”en ole oikein tottunut syömään säännöllisesti”.
Usein nämä lauseet tuntuvat täysin tosilta. Mutta samalla ne voivat huomaamatta rajata sitä, millaisia muutoksia syömisessä tai elämäntavoissa pidämme mahdollisina. Huomaamattamme saatamme pitää mahdottomana toimia toisella tavalla tai olla ja tehdä samaan aikaan myös jotain muuta, kuin vain yhtä asiaa. Vaikka et ole aiemmin ehkä tottunut syömään säännöllisesti, voitko ehkä kuitenkin kokeilla syödä jotain puolen päivän aikaan ja työpäivän jälkeen?
Mistä syömiseen liittyvät ajatukset tulevat?
Suurin osa syömiseen liittyvistä ajatuksista ja uskomuksista syntyy jo lapsena. Ehkä lapsuudenkodissa kotona ei koskaan syöty välipalaa. Ehkä aamupala jäi jo lapsena usein väliin. Ehkä kotona opetettiin, että lautanen syödään tyhjäksi. Ehkä herkut olivat palkinto hyvästä käytöksestä tai ne kiellettiin, jos käyttäytyi huonosti.
Tai ehkä joku ruoka oli ”huonoa ruokaa”, jota piti vältellä.
Harvoin pysähdymme aikuisena miettimään, mistä nämä ajatukset ovat peräisin ja pitävätkö ne paikkansa enää nykyisessä elämässä. Ne vain kulkevat mukana vuodesta toiseen.
Identiteetti on vahvempi kuin ohje
Jos ihminen ajattelee, että ”En ole välipalaihminen”, niin pelkkä neuvo syödä välipala harvoin riittää. Ulkoapäin annettu ohje on ristiriidassa sen kanssa, mitä ihminen on oppinut uskomaan vuosien ajan ja millaisena hän näkee itsensä.
Siksi ravitsemussuositukset tai neuvot terveydenhuollosta eivät aina muutu arjen teoiksi, eikä syömisen muuttaminen ole aina niin helppoa, vaikka suositukset jotain suosittelisivatkin.
Muutos vaatii joskus sitä, että oma käsitys itsestä alkaa vähitellen muuttua.
Vastaanotolla puhutaan muustakin kuin mitä syödä ja kuinka paljon
Siksi vastaanotolla puhutaan välillä paljonkin muusta kuin että mitä pitää syödä ja milloin.
Saatetaan pysähtyä pohtimaan esimerkiksi:
- Mitä pidän itselleni tärkeänä tässä vaiheessa elämää?
- Miten lapsuudenperheessä syötiin?
- Mitkä ajatukset ohjaa sitä miten syön
- Mitkä ajatukset aauttavat minua edelleen?
- Ja mitkä ajatukset eivät enää palvele nykyistä elämääni tai hyvinvointiani?
Usein näiden kysymysten äärelle pysähtyminen avaa aivan uuden näkökulman omaan syömiseen. Ja syömisen muutoksiin.
Miten ajatukset sitten muuttuvat?
Mitä tämä tarkoittaa sitten käytännön arjessa. Usein ihmiset kaipaavat syömiseen selkeää ohjetta tai tiettyä ruokavaliota, jonka mukaan syötäessä syöminen olisi hyvää. Tällaiset ohjeet auttavat joitakin ja monille ne saattaa olla alku syömiten kehittämiseen.
Monesti on kuitenkin niin, että kestävä syömisen muutos ei synny täydellisestä ruokavaliosta ja sen noudattamisesta.
Usein se alkaa paljon pienemmistä ajatuksista.
Ehkä siitä, että huomaa jonkin vanhan ajatuksen ohjaavan omaa syömistään vielä vuosikymmentenkin jälkeen.
Ja ehkä tulee ensimmäistä kertaa kysyttyä itseltään, että Onko tämä ajatus edelleen hyödyllinen – vai olisiko aika luopua siitä?
Sitten jonkin ajan kuluttua ihminen huomaakin, että ”nythän olenkin onnistunut ottamaan lautaselle vähän vähemmän ruokaa” tai ”viime aikoina olen aika usein syönytkin sen välipalan ja olen huomannut että se on hyvä juttu jaksamisen kannalta”.
Täydellisen syömisen tavoittelun sijaan meidän tarvitseekin mennä ajatuksiin, jotka vaikuttaa siihen miksi me syödään niin kuin syödään. Ajatusten muutos ei aina tapahdu kertapäätöksellä, vaan ajatukset muuttuu usein hiljaa taustalla, kunnes yhtäkkiä huomaakin toimivansa vähän toisin kuin aiemmin.