23 syys Ruokariippuvuus – miksi ruoka alkaa hallita elämää ja mikä auttaa?
Oletko joskus yrittänyt syödä vain pari palaa suklaata, mutta huomannut hetken kuluttua syöneesi koko levyn? Tai oletko ehkä luvannut itsellesi, että huomenna jätät herkut kokonaan pois, mutta sitten löydät itsesi jälleen samasta tilanteesta?
Monelle syömisen hallinnan vaikeudet ovat tuttuja. Ruoka voi pyöriä mielessä jatkuvasti, mieliteot tuntua vastustamattomilta ja syöminen jatkua, vaikka olo olisi jo epämukavan täysi.
Jälkeenpäin saattaa tulla syyllisyys ja pettymys itseen. Miksi en taaskaan pystynyt lopettamaan? Miksi muille tämä näyttää olevan niin helppoa?
Joskus tällaisesta kokemuksesta käytetään nimitystä ruokariippuvuus.
Mutta mistä ruokariippuvuudessa oikeastaan on kyse? Voiko ruokaan jäädä koukkuun samalla tavalla kuin alkoholiin tai nikotiiniin? Ja mitä voi tehdä, jos tuntuu, että ruoka hallitsee elämää?
Mitä ruokariippuvuus tarkoittaa?
Ruokariippuvuudella tarkoitetaan yleensä tilannetta, jossa ihminen kokee syömisen hallinnan vaikeaksi ja jatkaa syömistä, vaikka siitä aiheutuisi hänelle haittaa.
Ruokaan voi liittyä voimakkaita mielitekoja, pakonomaista syömistä ja toistuvia yrityksiä vähentää tiettyjen ruokien syömistä.
Ruokariippuvuus ei kuitenkaan ole virallinen lääketieteellinen diagnoosi. Tutkijat eivät myöskään ole yksimielisiä siitä, onko kyse omasta riippuvuussairaudestaan vai ilmiöstä, joka liittyy esimerkiksi ahmintahäiriöön ja muihin syömiskäyttäytymisen vaikeuksiin.
Tämä ei tarkoita, etteikö ihmisen kokemus ruoan hallitsevuudesta ja syömisen hallinnan vaikeudesta olisi todellinen.
Syömisen hallinnan menettämisen tunne voi olla hyvin voimakas ja aiheuttaa merkittävää haittaa riippumatta siitä, millä nimellä ilmiötä kutsutaan.
Ruokariippuvuudesta puhuttaessa onkin tärkeää erottaa toisistaan ihmisen kokemus ja se, miten kokemusta selitetään.
Vaikka ihminen kokisi olevansa riippuvainen esimerkiksi suklaasta, se ei vielä tarkoita, että suklaa aiheuttaisi samanlaisen biologisen riippuvuuden kuin päihteet.
Onko sokeri riippuvuutta aiheuttava aine?
Moni kokee olevansa riippuvainen erityisesti sokerista.
Usein ongelmallisiksi koetaan esimerkiksi suklaa, jäätelö, keksit, makeiset ja leivonnaiset. Niiden syöminen saattaa tuntua vaikealta lopettaa, vaikka tarkoituksena olisi ollut syödä vain pieni määrä.
Sokerin riippuvuutta aiheuttavista ominaisuuksista on tehty paljon tutkimusta. Eläinkokeissa on havaittu riippuvuuden kaltaista käyttäytymistä erityisesti tilanteissa, joissa sokerin saantia on ensin rajoitettu ja sen jälkeen sitä on ollut tarjolla runsaasti.
Ihmisillä tutkimusnäyttö on kuitenkin huomattavasti epäselvempää.
Tällä hetkellä ei ole riittävää näyttöä siitä, että sokeri itsessään aiheuttaisi ihmiselle samanlaisen riippuvuuden kuin esimerkiksi alkoholi tai nikotiini. Usein myös riippuvuuden kokemusta aiheuttavat ruoat ovat erilaisia ja sisältävät eri ainesosia – kaikki ei sisällä sokeria.
Sen sijaan syömisen hallinnan vaikeuksiin näyttää liittyvän useita tekijöitä, kuten ruokien palkitsevuus, opitut tavat, tunteet, stressi ja aiemmat kokemukset syömisestä.
Voimakas mieliteko ei siis automaattisesti tarkoita, että kyseiseen ruokaan olisi syntynyt biologinen riippuvuus.
Mutta miksi sitten tuntuu siltä, ettei syömistä pysty lopettamaan?
Miksi syömisen hallinta voi tuntua niin vaikealta?
Syömistä ei ohjaa pelkästään nälkä.
Siihen vaikuttavat myös tunteet, ajatukset, opitut tavat, ympäristö ja elimistön biologinen säätely.
Joskus syömme nälkään, joskus taas esimerkiksi stressiin, yksinäisyyteen, iloon tai yksinkertaisesti siksi, että ruokaa on tarjolla.
Ruoka voi myös tarjota hetkellisen helpotuksen vaikeaan oloon.
Jos esimerkiksi kiireisen työpäivän jälkeen on tottunut rauhoittumaan sohvalla suklaalevyn kanssa, suklaan syömisestä voi vähitellen muodostua opittu tapa rentoutua.
Kun sama tilanne toistuu riittävän usein, mieliteko voi herätä jo ennen kuin ihminen ehtii tietoisesti ajatella asiaa.
Tämä muistuttaa toiminnallisissa riippuvuuksissa nähtäviä käyttäytymismalleja: tietty toiminta tuottaa mielihyvää tai helpottaa epämiellyttävää tunnetta, jolloin siihen tulee palattua yhä uudelleen.
Ruokariippuvuuden kohdalla tällainen käyttäytymiseen keskittyvä näkökulma voi auttaa ymmärtämään, miksi syöminen muuttuu joskus automaattiseksi ja vaikeasti hallittavaksi.
On kuitenkin hyvä muistaa, että ruokariippuvuutta ei ole virallisesti luokiteltu toiminnalliseksi riippuvuudeksi. Kyse on yhdestä tavasta tarkastella ilmiötä, ei vakiintuneesta diagnoosista.
Entä jos taustalla onkin liian vähäinen syöminen?
Yksi tärkeä syömisen hallintaan vaikuttava tekijä jää usein huomaamatta: se, kuinka paljon ja kuinka säännöllisesti ihminen syö päivän aikana.
Moni on yrittänyt hallita painoaan ja syömistään vuosien ajan erilaisilla ruokavalioilla, kielloilla ja rajoituksilla.
Aamupala saatetaan jättää väliin, lounaalla syödä mahdollisimman kevyesti ja iltapäivällä yrittää sinnitellä kahvin avulla.
Illalla nälkä voi kuitenkin olla jo niin voimakas, että syömistä on vaikea hallita.
Jos tämän jälkeen tulee syyllisyys ja päätös syödä seuraavana päivänä entistä vähemmän, sama tilanne voi toistua uudelleen.
Näin syntyy helposti kierre:
Rajoittaminen → voimakas nälkä ja mieliteot → hallinnan menettäminen → syyllisyys → uusi yritys rajoittaa syömistä.
Tällainen kierre tunnetaan hyvin myös syömishäiriöiden hoidossa.
Syömishäiriöiden Käypä hoito -suosituksessa korostetaan, että ahmintaoireilun taustalla voi olla esimerkiksi liian niukkaa syömistä, kuormittumista ja tunteiden säätelyn vaikeuksia. Myös syömisen rajoittaminen ahmintojen jälkeen voi ylläpitää oireilua.
Miksi ruokien kieltäminen ei välttämättä ratkaise ongelmaa?
Jos suklaan syöminen tuntuu hallitsemattomalta, voi tuntua loogiselta päättää, ettei suklaata saa enää koskaan syödä.
Joillekin tietyn ruoan välttäminen voi tuoda ainakin hetkellisesti helpotusta. Kun ruokaa ei ole tarjolla, sen syömistä ei myöskään tarvitse yrittää hallita.
Mutta mitä tapahtuu, jos suklaata tuleekin vastaan syntymäpäivillä, kahvilassa tai ystävän luona?
Jos ihminen on ajatellut, ettei hänen pitäisi syödä suklaata lainkaan, jo yksi pala voi tuntua epäonnistumiselta.
Silloin mieleen saattaa tulla tuttu ajatus:
No, nyt tämä meni jo pilalle. Aloitan huomenna uudelleen.
Tällainen mustavalkoinen ajattelu voi ylläpitää syömisen hallinnan vaikeuksia.
Ruokien täydellisen välttämisen pitkäaikaisista hyödyistä ruokariippuvuuden kaltaisessa oireilussa ei ole vielä riittävästi laadukasta tutkimusnäyttöä. Osa ihmisistä kokee välttämisen auttavan, mutta toisilla se voi lisätä ruokaan liittyvää pelkoa, rajoittamista ja ahmintaoireita.
Siksi tavoitteena ei välttämättä ole oppia kieltäytymään ruoasta entistä tiukemmin, vaan löytää vähitellen tapoja, joilla syöminen ei enää tunnu jatkuvalta taistelulta.
Miten ruokariippuvuuden ja syömishäiriön hoito eroavat toisistaan?
Ruokariippuvuuden kaltaiset kokemukset ja syömishäiriöt voivat muistuttaa toisiaan monella tavalla.
Erityisesti ahmintahäiriössä ihminen kokee toistuvasti menettävänsä syömisen hallinnan. Ahmintaan liittyy usein myös voimakasta syyllisyyttä, häpeää ja ahdistusta.
Kaikilla ruokariippuvuuden kaltaisia kokemuksia kuvaavilla ihmisillä ei kuitenkaan ole ahmintahäiriötä, eikä kaikkia syömishäiriöitä voida selittää riippuvuuden näkökulmasta.
Ruokariippuvuudelle ei ole omaa vakiintunutta hoitosuositusta. Sen sijaan syömishäiriöiden hoidosta on kertynyt huomattavasti enemmän tutkimustietoa.
Syömishäiriöiden Käypä hoito -suosituksessa ravitsemushoidon keskeisiä periaatteita ovat riittävä ja säännöllinen syöminen, ruokavalion monipuolisuus sekä sallivan ja joustavan syömisen harjoittelu.
Hoidossa pyritään myös tunnistamaan ja muuttamaan syömiseen liittyviä sääntöjä ja uskomuksia. Tarvittaessa ravitsemushoitoon yhdistetään psykologista hoitoa, kuten kognitiivista käyttäytymisterapiaa.
Käytännössä samoista periaatteista voi olla hyötyä myös silloin, kun ihminen kuvaa kokemustaan ruokariippuvuudeksi.
Hoidon kannalta tärkeintä ei kuitenkaan ole päättää etukäteen, mikä selitys sopii kaikille, vaan selvittää, mistä juuri kyseisen ihmisen syömisen vaikeudet johtuvat.
Mistä muutos voi alkaa?
Jos syöminen tuntuu hallitsemattomalta, ensimmäinen ajatus on usein, että pitäisi vain yrittää kovemmin.
Mutta entä jos ongelman ratkaiseminen ei alakaan itsekurin lisäämisestä?
Ensimmäinen askel voi olla pysähtyä tarkastelemaan omaa syömistä hieman uudesta näkökulmasta.
Syötkö päivän aikana riittävästi? Jääkö aterioita väliin? Onko joistakin ruoista tullut itsellesi kiellettyjä? Huomaatko syöväsi erityisesti silloin, kun olet väsynyt, stressaantunut tai kaipaat lohtua?
Näihin kysymyksiin ei tarvitse löytää vastauksia yksin.
Ravitsemusterapiassa voidaan yhdessä selvittää, mitkä tekijät ylläpitävät syömisen hallinnan vaikeuksia ja millaiset muutokset voisivat auttaa juuri sinun tilanteessasi.
Jos taustalla on syömishäiriö, on tärkeää tunnistaa se ja järjestää tarvittava hoito. Ravitsemusterapia voi olla osa tätä hoitoa yhdessä muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.
Tavoitteena ei ole täydellinen syöminen, vaan se, että ruoka voisi vähitellen viedä vähemmän tilaa ajatuksissasi ja elämässäsi.
Haluaisitko löytää enemmän rauhaa syömiseen?
Jos tunnistat itsesi tekstistä ja koet, että syöminen vie elämässäsi enemmän tilaa kuin haluaisit, sinun ei tarvitse jäädä yksin pohtimaan asiaa.
Olen laillistettu ravitsemusterapeutti ja autan työssäni ihmisiä, jotka kamppailevat esimerkiksi syömisen hallinnan, voimakkaiden mielitekojen, ahmintaoireiden ja pitkään jatkuneen laihduttamisen kanssa.
Vastaanotolla lähdemme liikkeelle sinun tilanteestasi ja etsimme yhdessä keinoja, joilla syömisestä voisi tulla vähitellen rennompaa, joustavampaa ja vähemmän kuormittavaa.
Ota yhteyttä!